Milloin on oikea aika kehittyä?

Jari Hellstén · Senior Executive Coach

”Katsotaan sitten joulun jälkeen.” ”Pidetään lomat ensin.” ”Tässä on nyt vähän muutakin.” ”Aikataulutetaan seuraavaan budjettiin.”

Tuttuja perusteluja sille, miksi tärkeäksi koettu asia jätetään odottamaan parempaa aikaa. On niin kiire, ettei ehditä järjestää kehittymiselle olosuhteita. Juostaan pyörän vierellä sen sijaan, että noustaisiin satulaan.

Mutta milloin se parempi aika oikeastaan on?

Kehittämistä järjestetään. Kehittymistä tapahtuu.

Otsikossa puhutaan tarkoituksella kehittymisestä, ei kehittämisestä. Kehittämistä, koulutusta ja valmennusta järjestetään ja budjetoidaan. Kehittymisen mahdollisuuksia puolestaan syntyy tavallisen arjen tilanteissa.

Koemme jatkuvasti asioita, jotka kartuttavat omaa kokemusvarastoamme. Jokainen oivallus ei edellytä erillistä koulutuspäivää. Tarvitsemme myös kulttuurin, jossa pienet havainnot huomataan, kokemuksia tarkastellaan ja arjessa opitulle annetaan tilaa.

Kun tätä tapahtuu pitkäjänteisesti, organisaation osaamispääoma voi kasvaa. Olennaista ei ole vain se, kuinka paljon kehittämistä järjestetään, vaan myös se, mitä ihmiset omassa työssään kokevat ja oivaltavat.

Oppiminen ei saa jäädä muistamiseksi

Perinteisessä koulunkäynnissä oppiminen on usein tarkoittanut yksittäisten tietojen muistamista ja niihin vastaamista. Irrallisten tietojen kokoelma ei kuitenkaan vielä kerro, miten osaamme käyttää oppimaamme.

Kehittymisen kannalta ratkaisevaa on, millaiseen kulttuuriin uusi tieto tulee. Otammeko sitä avoimesti vastaan? Uskallammeko samalla kyseenalaistaa ja arvioida, mikä siitä on meille hyödyllistä?

Ulkoa tulevaa ajattelua ei tarvitse toistaa vain siksi, että se kuulostaa vakuuttavalta. Toisaalta uutta ja hyödyllistä tietoa ei kannata torjua siksi, että olemme tottuneet toimimaan toisin. Tarvitsemme tietoisuutta siitä, mitä juuri meidän tilanteessamme tarvitaan – ja halua tarttua siihen ilman tarpeetonta siirtämistä.

Ihmisenä kehittyminen tapahtuu kokemuksissa

Yksi tapa tarkastella ihmisen olemassaoloa on erottaa siitä kolme toisiinsa kietoutuvaa puolta: kehollisuus, tajunnallisuus ja situationaalisuus.

Kehollisuus liittyy kehoomme ja sen toimintaan. Situationaalisuus kuvaa suhdettamme vallitsevaan elämäntilanteeseen. Tajunnallisuuden näkökulmasta huomio kohdistuu kokemuksiin, elämyksiin ja siihen, miten voimme tarkastella myös omia ajatuksiamme.

Oletko joskus huomannut toteavasi: ”Tulipa ajateltua tyhmästi”? Silloin et vain ajattele jotakin. Huomaat myös oman ajattelusi ja voit pysähtyä sen äärelle.

Nämä ihmisen olemassaolon puolet eivät ole toisistaan irrallisia. Kokemus syntyy aina jossakin tilanteessa. Juuri siinä voi avautua mahdollisuus nähdä jotakin uudella tavalla tai toimia toisin kuin aiemmin.

Elämä tuo eteemme tarkoitusmahdollisuuksia: tilanteita, jotka voivat olla uuden oivalluksen alku. Niitä ei aina voi siirtää seuraavaan budjettiin. Sama kokemus ja sama mahdollisuus eivät välttämättä odota siellä.

Oikeaa hetkeä ei voi aina varata kalenterista

Kirjoitukseni ydin on yksinkertainen: toiminta ja kehittyminen tapahtuvat tässä hetkessä. Juuri nyt.

Hetki voi olla hyvin suunniteltu ja organisoitu. Se voi myös syntyä aivan yllättäen – vaikka huoltoaseman pesualtaan äärellä, kun uudenlaisen vesihanan toimintatavan ymmärtää vasta kastuttuaan. Olemme kokemuksen keskellä ja samalla avoimia oivaltamaan jotakin uutta.

Oppiva ja kehittyvä kulttuuri tarvitsee molempia: suunniteltua, systemaattista kehittämistä sekä tilaa spontaanille oivaltamiselle. Koulutuspäiviä ei tarvitse hylätä. Niiden rinnalla kannattaa huomata se, mitä tavallinen arki jo tarjoaa.

Joulun jälkeen tulee uusia hetkiä ja uusia mahdollisuuksia. Mutta tämän päivän mahdollisuuteen voi tarttua vain tänään.

Mitä voisimme oivaltaa tai tehdä toisin juuri siinä tilanteessa, jossa olemme nyt?

Tutustu Jari Hellsténiin ja hänen osaamiseensa.

Kirjoitus perustuu Jari Hellsténin 28.11.2024 julkaisemaan blogiin. Tekstiä on toimitettu Rokmindin sivustolle kirjoittajan luvalla. Lue alkuperäinen kirjoitus.