Muistoissamme Anne Westersund – ihminen, joka muutti tapaani ajatella

‍

Työelämän aikana kohtaa paljon osaavia ihmisiä.

Sitten kohtaa ihmisen, joka muuttaa tapaasi ajatella.

Minulle Anne Westersund oli juuri sellainen ihminen.

Osaamista suurempi ihminen

Rokmindin alkutaipaleella Anne tuli mukaan rakentamaan yritystä. Hän toi mukanaan vuosikymmenten kokemuksen kansainvälisestä liiketoiminnasta, johtamisesta, hallitustyöstä ja strategisesta kehittämisestä.

Vielä arvokkaampaa oli se tapa, jolla hän käytti kaikkea tätä osaamista.

Hänen ansioluettelonsa oli vaikuttava. Mutta kaikkein merkityksellisintä oli se, millainen ihminen hän oli.

Anne oli yksi älykkäimmistä ihmisistä, joita olen koskaan saanut tuntea. Hänellä oli poikkeuksellinen kyky tarkastella asioita useasta näkökulmasta samaan aikaan.

^{Anne haastoi rohkeasti, mutta aina rakentavasti. Ei koskaan siksi, että olisi halunnut olla oikeassa, vaan siksi, että yhdessä löydettäisiin parempi ratkaisu.}

Hänen kanssaan oppi joka kerta jotakin uutta.

Valmennukset olivat kuin tanssia

Silti kaikkein eniten tulen kaipaamaan sitä, millaista hänen kanssaan oli tehdä töitä.

Annen kanssa valmennukset olivat kuin tanssia.

Ymmärsimme toisiamme puolikkaasta lauseesta, katseesta tai pienestä eleestä. Tiesimme, milloin toisen oli hyvä jatkaa, milloin oli aika antaa tilaa ja milloin haastaa.

Emme koskaan sopineet sitä. Vuosien aikana siitä vain tuli meidän tapamme tehdä yhdessä.

Yksi rakkaimmista muistoistani on yhteinen valmennusmatkamme Järvisydämeen.

Päivän päätteeksi istuimme takkatulen ääreen. Kävimme nopeasti läpi päivän tapahtumat, mutta hyvin pian työ jäi taka-alalle.

Keskustelimme elämästä, ystävyydestä, perheestä ja kaikesta siitä, mikä on tärkeää. Osasimme hetkessä jättää työn sivuun ja olla vain läsnä toisillemme.

^{Työ oli Annelle tärkeää, mutta ihmiset olivat aina tärkeämpiä.}

Aamulla kaikki muuttui jälleen hetkessä. Yksi kahvikuppi, muutama sana – ja olimme taas täydessä työmoodissa.

Kun hallitushattu meni päähän

Ja sitten oli vielä yksi asia, joka saa minut hymyilemään vieläkin.

Huomasin aina, milloin Anne laittoi niin sanotun hallitushatun päähänsä. Se näkyi hänen olemuksessaan.

Ryhti suoristui aavistuksen, katse muuttui, ja tiesin jo ennen ensimmäistä sanaa, mistä näkökulmasta asiaa seuraavaksi tarkasteltaisiin.

Nauroimme sille usein yhdessä.

Sellaiset hetket eivät koskaan päädy ansioluetteloon.

^{Ja juuri niistä rakentuu ystävyys.}

Kolleguudesta tuli ystävyyttä

Jossain vuosien varrella kolleguudesta tuli ystävyyttä.

Siitä olen elämässäni suunnattoman kiitollinen.

Harvoin kohtaa ihmisen, jossa yhdistyvät strateginen ajattelu, liiketoiminnan ymmärrys, poikkeuksellinen tunneäly ja vilpitön kiinnostus ihmisiin.

Anne sai muut tuntemaan, että heidän ajatuksillaan oli merkitystä.

^{Anne oli paras kollega, jonka kanssa olen koskaan saanut työskennellä.}

Hänen poismenonsa jättää valtavan tyhjyyden. Ei vain siksi, että menetimme poikkeuksellisen osaajan, vaan siksi, että menetimme ihmisen, jonka läsnäolo teki meistä muistakin parempia.

Anne huolehti viimeisiin työpäiviinsä asti siitä, että asiakkaiden asiat olivat kunnossa. Hän piti huolen siitä, että tieto, ymmärrys ja kokonaiskuva siirtyivät meille.

Se kertoo paljon siitä ihmisestä, joka hän oli.